torstai 28. helmikuuta 2013

Norsuajelua Khao Sokissa

Vesiputous, jota kävin pällistelemässä puolessa välissä norsuajelua.


 Kuski, ohjajaa ja elinikäinen norsun ystävä ja kouluttaja.


Livenä turistironsu.


maanantai 25. helmikuuta 2013

Manikyyri



Kävin manikyyrissä. Ihanaista saada kynnet huollatettua. Valitsin väriksi Mavalan kultaan taittavaa persikkaista lakkaa, joka sopii monen vaateparren kanssa.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Tiesittekö, että: leijonan kieli


Tiesittekö, että leijona aloittaa ruokansa sulattamisen jo ensimmäisellä nuolaisulla. Sen kieli on niin karhea ja sisältää ainesosia, jotka kuorivat ihon saaliin päältä.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Levveet karut


Myö ajeltihin tuassa yhytenä päevänä muarin kansa kyliillä ku joku lehemän käppyrä kyttäs siihe etteen. Sillä ei tunutunu olevan kiirus minnekkään vaa siinä se vahtas ja märehti heinnää. Mulukoili minnuu ku vähämiäline ku olin juur tehenynnä uukäännökse raitilla.

Ei siitä pittäis olla mittään haramia kelleen, jos mie pyäräytän kaaran toiste piän. Pari ohikulukijjaa tiätty katto minnuu iha ku olsin niitte päältä jyräänny. Muariki kiliju, että pittää Röppösen kissaa varroo. Jos se ei näynnä peiliistä ni sen pittää itte varroo itteensä, tai minnuu siis.

Käytihin myö pyärimäsä suuresa kaupungisaki. Muari hoki kooko matakan, että aja sie hilijempaa ku et oo räikkösläestä vereta saanu. Huristeltii issoo raittii sitiin. O siä vaa levveemmät karut. Porukka vilikutteli miulle valooja terevetuliaisiksi. Misitä nua tiäsivät miun oleva hiukka syryjäsemmä kylän miähiä? Mie vilikutteli takaasi. 

Muarrii häveetti kauhiasti ja se yriitti piilloutua lehren taakke. Sitten nua alakoivat äänitorovia miulle huurattaan. Mikäs siinä ny o vikaana, jos sitä ajjaa risiteyksen ohi ja perruuttaa takaasi. Niihä mie aina teen kotoraitillaki. Kylä on suure kylä liäkenne suunniteltu huanosti ku se ei kesetä yhren yhytä virihettä navikoinnissa.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Helmikuinen Ravintolapäivä


Holy crepes & cupcakes. Odotin Kristuksen silmien alla (seinällä piirustuksessa muffinsia kädessään pitelevä Jeesus) metwursti-tomaattilättyäni. Mukava alkupala kierrokselle.


 Jälkiruoka- ja suklaaparatiisista ostin tuliaisia kotiin: hieman suklaata ja mansikkavartaan dipattuna lähteeseen.



Kampin torilla päivysti suuri joukko suunnitelmaani kuulumattomia ravintoloitsijoita. Välipalaksi haukkasin leivostikkarin keltaisilla strösseleillä...


...ja kiinalaisen herkun: kirsikkatomaattia sokerikuorrutteella ja strössällä. Pitihän erikoisuudelle antaa mahdollisuus.


Varsinaiseksi ruoaksi söin Itadakimasussa Kanaa masalacurry-kastikkeella. Mukava jälkipoltto suussa, jotta tiesi kuljettaneensa jotain vatsan suuntaan.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Kehräämössä rentoutumassa


Olin tällä viikolla rentoutumassa käsiparafiinin, syvä-äänihieronnan (joku hässäkkä, jossa maataan vesisängyssä ja alta jytää musiikki, kuin laivan konehuoneessa olisi) ja kokovartalohieronnan voimin. Tässä muutama kuva ympäristöstä.

Näkymä hallista ulos.

Vanha kehräämöalue hivelee silmiä arkkitehtuurillaan. 1800-luvulla on osattu rakentaa sykähdyttäviä tehtaita. Bonuksena jäätävän kauniit köynnökset.



Hissi.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Hauva pesulla


Hauva pääsi pesulle. Kamera ei ihan rakasta kostean tilan kuvaushetkeä.


Höyryvapaus, viisi sekuntia. Huomaa Chironatorin krepattu etu-turkki.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Kuppikakkuja


Tässäpä vegaanisia muffinseja, joissa ei ole pihistelty kuorrutteessa. Ekstrana hötössä hileitä tai mustikanpaloja. Mitä sitä muuta herkkuharakka voi toivoa leivokseltaan? Niia's cupcakes palvelee Forumissa. Piipahdin siellä aikaisin aamulla ja iloinen myyjä pyysi kertomaan, että valikoima täydentyy päivemmällä.


Mustikkakuningatar- vaiko vadelma-ruusumuffinsi aamiaiseksi...? On elämä onnellista, kun valinnat ovat näinkin pieniä.

Kirppuarvioita: Lönkan Fidan kuvat


Yleisnäkymää.


Pöytäliinat olivat vaihtuneet ryijyiksi.


Ei hiustenraastoa tai koruliittoja.


Ilmavaa esillepanoa.


Tyktyk.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kirppuarvioita: Puotinharjun Fida


Puotinharjun Fida: Kastelholmantie 2

Liike on kaksi päivää sitten avannut uusissa tiloissa. Vaikka pinta-ala on entiseen liikkeeseen verrattuna pienentynyt, se ei ole muotoutunut yhtä kodikkaaksi. Kalseat seinät kaipaisivat kovasti tapettia tai muuta kuin valkoista maalia ylleen. Joka tapauksessa tässä on hyvä kirpputorin alku, sillä kaikki ostettava on helposti löydettävissä. Veikkaan huivi- ja hattumyynnin kasvaneen, sillä ne on ripustettu naulakkoon ihailtavaksi.


Pitkulainen tila on jaettu älykkäästi kahteen suurempaan osaan matalilla pikku sälää sisältävillä hyllyillä. Kaupan etuosasta löytyvät vaatteet ja takaa pientavara ja huonekalut. Näyteikkunan virkaa toimittavat arvotavaravitriinit, sekä uloskäynnin välittömään läheisyyteen sijoitettu esimerkkikoti. Kerrankin näyteikkunan tavaroita saa hypistellä. Plussaa myös paraatikäytävän hurjasta leveydestä, vaikka se onkin pois vaaterekkien välitiloista.



Itselleni tarttui mukaan kahtena täsmäiskupäivänäni silkkipaita, hame, Iittalan muki ja shampanjacooleri. Viimeisimmästä tulee oivallinen orkideamaljakko. Kaiken kaikkiaan huomaa Fidan uusineen monen myymälänsä ilmettä yhtenäisemmäksi.

Bling <3


torstai 7. helmikuuta 2013

Mini laskiaispulla


Sain ihanilta leipureilta pikkuruisen laskiaispullan.

Mielestäni tässä herkussa on oleellisinta hillo ja kermavaahto. Olisi tuonne väliin vielä muutama kauhallinen valkoista unelmahattaraa mahtunut...

tiistai 5. helmikuuta 2013

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Jätekameli


Viikon sitä kesti. Kädet vapisten laitoin seitsemänä päivänä kaiken sekajätteeseen. Pieni ääni päässä huusi ohjeita: 'EI TUONNE! Tuo kuuluu energiaan ja tuo menee kartonkiin ja tuo ei mene ainaakaan tuonne! EIIIIII!'. Olisin varmaan saanut sydämentykytyksiä, jos kaikki ylimääräinen vaate ja tavara olisi päätynyt samaan osoitteeseen, eikä kirpputorille lahjoituksiksi.

Miten sitä ihmisellä voikin olla niin järjettömästi tavaraa? En kannata askeesia saatika sitten minimalistista sisustusta. Minusta kodissa on oltava paljon katseltavaa, kuin ranskan hovissa konsanaan. On kiva kun omistaa kaikkea kaunista. Sanokaa valkoisen hifistelijät mitä tahdotte, mutta värejä pitää olla niin paljon, että kaikki sopivat toisiinsa kuin sateenkaaressa.

Vaatteitakin täytyy olla joka lähtöön. Tyylini saattaa kokea muutoksen muutaman päivän sisällä romanttisesta perusmaukkaan t-paidassa. Silloin ei auta, jos vaatekaapista löytyy vain lenkkarit, colleget ja joku, jota on joskus hyvällä tahdolla voinut kutsua jakuksi isoisoisoäidin aikaan. Kaipaisin kaappiini ryhtiä. Jospas siellä joku aamu olisikin vain muotilehtien hehkuttamia musthaveperuskuteita, kuten valkoinen istuva kauluspaita, trenssi ja mustat suorat housut. Tylsää. Nukuttavaa. Ainakin yhdessä ne muodostaisivat kehtolaulun, johon nukahdettuaan näkisi painajaisia toimistosta.

Joka tapauksessa tänään katkesi kamelinselkä ja perustin roskakaappiin energiajakeen. Pakkohan se on, kun ympäristöagenttia minussa ei noin vain hiljennetä. Vielä kun saisin selville, että kuinka kauas tätä polttojätettä pitää lähteä raahaamaan. Nyt se oma jätekameli olisikin vallan mainio sijoitus.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Muuton yhteys aika-avaruusjatkumoon

Muuton aikana tavarat tuppaavat katoilemaan kummasti. Vaikka laatikon päälle kirjoittaisi sisällön, osa on hävinnyt matkalla tai löytyy jostain toisesta paketista. Väitän muuttamisen olevan yhteydessä jonkin näköiseen aika-avaruusjatkumoon, jolloin tavarat siirtyvät madonreiän kautta toiseen todellisuuteen. Yleisimmin kylläkin toiseen laatikkoon.

Joka tapauksessa tämä einsteinilainen pieni teoria opettaa ihmisen soveltamaan. Jogurttia on mukava vaihtelun vuoksi kauhoa kupuunsa riisilusikalla. Hiuskiinnikkeen virkaa ei hoidakaan pompula, vaan pyykkipoika. Hampaitani en sentään harjannut vessaharjalla. Madonreikä pakottaa ihmisen ajattelemaan todellisuutensa uusiksi. Kunhan sitä ei vaan palautuisi samaan uraan, kun kämpän kaaos on muuttunut harmoniseksi selkeydeksi. Tässä kohtaa kaaosteorian keksinyt nauraa partaansa.