Tirppa

Tirppa haki ruokaa pöydältä. Vähän aikaa meni, että luottamus kuvaajan vaarattomuuteen syntyi.

Siili ja pohjaan palanut bataatti

Takapihalla lyllersi tänään siili. Se hivuttautui aidan alitse suunnaten suoraan ruusupenkkiin. Ensin katsoin josko otus syö lehtiä, mutta se taisikin kaivaa mullasta matoja iltapalakseen. Iltasukimisen jälkeen pallero livahti takaisin samaa reittiä mistä oli tullutkin. Vein pienelle yöksi koiranmuonaa, jos hiukoma yllättää.

Onnistuin myös keittämään bataatin pohjaan. Ai tätä palaneen hajua, joka hivelee sieraimiani... Pysyvätpähän hyttysetkin loitolla mokoman lemun vuoksi. Toivottavasti. Tai sitten ne ovat vain tyytyväisiä saamaansa tilaisuuteen hyökätä sisälle yllättäen avautuneista ikkunoista.

Hellepäivän ratoksi

Jos joku ei satu pitämään tästä herkusta niin voi lahjoittaa annoksensa minulle.

Vaaleanhailakka kellokukka ja nuppunsa vihdoin avannut ruususeni.

Koiruli tapasi siilin

Hurtan suosikki puuhaa näin kesällä on ollut siilien päivystäminen. Tänään takapihalle uskaltautui ryömimään yksi piikkiselkä. Se kävi tarkastamassa kukkapenkin tilanteen ja myllersi takaisin aidan toiselle puolelle. Suuri vahtihauveli ei ollut oikein tilanteen tasalla, koska huomasi visiteerauksen vasta hetken päästä yrittäen kuonollaan selvittää mihin suuntaan siiliä pitäisi räksyttää. 'Turha tulla reviirille mokomien, kun eivät edes viitsi palloa heittää...'

Iltalenkillä pihan poikki lyllersi toinen siili (tai ties vaikka olisi ollut sama, kun ei silmä vielä erota yhdyskunnan kaikkia jäseniä). Koiruli oli uudesta kaverista innoissaan, haukkui ja järjesti piikkitanssin ystävän kunniaksi. Siili taas käpertyi pieneksi palloksi ja antoi sähinällää olettaa, että koko ronkka saisi painua takametsään. Tässäpä kuitenkin pientä paparazziahdistelua:

Josko tunkeilijat olisivat jo poistuneet paikalta...

Kukkamania

Juhannuksena puutarhani puhkesi loistoonsa. Yksi ruusuista odottaa aukeamistaan.

Pionin tuoksua. Saisinpa sitä pölläytettyä jotenkin teillekin netin välityksellä.

Keijunmekko oli takertunut lähellä oleviin kasvehin. Onneksi ei kuitenkaan niin tiukasti, etteikö tarraumaa olisi saanut siirrettyä tukikepeille.

Kukkaan puhkeaa

Lupaamani kuvat nuppukukista. Tadaa!

Lisää pukkaa.

Loota

Tämä laatikko vetää monta vierasta, eikun siis moni mahtuu tämän päälle istumaan. Pinta kaipaa maalia.

Ruukusta lautaselle : Salaattia ilta-auringon loisteessa.

Katsoa kun ruoho kasvaa

Nuppujen aukeamista odottaessa voi katsoa kun ruoho kasvaa. Tai ehkäpä nauttia teetä terassilla hyvän kirjan kanssa.

Pian tulossa kuva puutarhaan rakennetusta laatikosta, johon saa piilotettua työkalut ja kalusteiden pehmusteet.

Infernaalinen lokki

Päivänä taannoisena elämäni oli kuin Hitchcockin linnuista konsanaan. Tepastelin Vantaalla ihailemassa istutuksia ja huomasin silmänurkastani lapun, joka ilmoitti sisäpihan kiukkuisista linnuista. Yhtään siipiveikkoa ei näkynyt, joten jatkoin haahuiluani plakaatin tuntumassa.

Kasvieuforiani sai minut kiertämään talon toiselle puolelle, jossa oli samainen lapuska kertomassa vihaisista tipusista. Astuessani talon lipan alta pois kuulin katolla infernaalisesti kirkaisevan lokin. Se kaiketi huusi kaverilleen, että nyt on tulossa idiootti, joka kaipaa pashaa päähänsä ja nokan silmäänsä. Jähmetyin hyytävän kaakkumisen edessä, jolloin lokin huutokin loppui. Jättiläislintu kyttäsi jokaista liikettäni vartiotornistaan ja uskaltaessani astua muutaman askeleen eteenpäin, se jatkoi veret seisauttavaa kirkumistaan.

Otin riskin saada peräsuolen tuotoksia päähäni ja lähdin kävelemään sisäpihan poikki... tai no juoksemaan samalla kun tunsin tappajalokkien siiveniskut korvissani. Ne hyökkäsivät vuoron perään kummastakin suunnasta samalla kirkuen ja taktisia ohjeita toisilleen jakaen. Pitelin keskellä hyökkäystä käsillä päätäni ajatellen suojelevani hiuksiani sarjatulelta. Turhamaisuuteni ei onneksi saanut kolausta, minkään valtakunnan lokintuotoksen muodossa.

Päästessäni toiselle varoituskyltille, kiukkuiset ilmahyökkääjät jättivät minut rauhaan. Toisella kerralla täytynee ottaa mukaan sadetakki ja sardiineja harhautukseksi.

Vesi kielellä kesämielellä

Ihanaiset vieraat saivat pakkasen oven laulamaan. Sisältään se syöksi jäätelöä.

Loppuillasta sekoitin kesäjuomaa ristikkolehden seuraksi. Hyvin luisti sanajumppa.

Puutarhan siili ja kasveja

Takapihan siili haistelemassa josko saisi sapuskaa. Veinkin heti koiranruokaa ruusutassille aidan viereen odottamaan hämärää.

Kukkia, kukkia ja vielä lisää kukkia.

 

Ryytimaassa kasvaa timjamia, sitruunamelissaa, meiramia ja basilikaa. Herneenversot odottavat istuttamista.

Porvoossa

Kuunari komeili rannassa kuvattavana. Vanhus on varmaan tottunut salamavalojen räiskeeseen.

Vanha Porvoo on täynnä pieniä söpön kekseliäästi sisustettuja putiikkeja. Sunnuntaisia vieraita varten ostin kuusenkerkkäsiirappia.

Aamiaista: kaakao ja lime-valkosuklaakakku.

Raajansa menettänyt öttiäinen pulikoi karkuun tai sitten se harjoitteli syväsukellusta.

'Ihana valo, sinun nimesi kaunis sana...'

Olohuone ulkona

Piha alkaa pian olla valmiin puolella... Tänään oli vielä aidan ja kukkapöydän maalausta. Vain rullanurmikko puuttuu, ja pari kukkaa, ja korituolin maalaus ja... koskakohan sitä piha olisi täydellinen? Kuitenkin kuvia luvassa ulkona olevasta olohuoneesta piakkoin. Oi ihanainen puutarhani, jossa voi upota kirjojen maailmaan lintujen laulun siivittämänä.

http://www.suomenluonto.fi/tag/linnun-laulu/

Puutarhakasvien muutto

Pikkusyreeni, kellokukat ja pionit muuttivat pihalle.

 

 

Ruusuarmeija.

On taaskin sunnuntai...

Kuuma päivä ansaitsee arvoisensa välipalan.



Kukkapenkki valmistuu silmissä. Ruusut vain puuttuvat.

Tämän rehun latvat ovat nupulla. Yllätyksenä tulee kukkien väri ja muoto.