Sukkahousut ovat selkeästi liittoutuneet keskenään niiden käyttäjiä vastaan. Ensinnäkään onko olemassa yksiäkään sukkahousuja jotka eivät valuisi? Vaikka repisi suuosan kainaloihin, niittaisi ne kiinni käsivarsiin ja olisi tyytyväinen hetkelliseen paikalla pysymiseen niin jossain vaiheessa sukkahousut alkavat valua. Ne oikein odottavat sellaista hetkeä, jolloin seisoo isossa väkijoukossa tai joutuu olemaan samassa paikassa monta tuntia ilman mahdollisuutta käydä vessassa ja pidim, haarakiila valuu uhkaavasti kohti polvia. Siinä sitten yrittää epätoivoisesti kiemurrella, etteivät sukkahousut pujahtaisi pois jalasta.
Tosin siihen ne eivät ryhdy ilman hajoamista. Jotta nöyryytys olisi mahdollisimman suuri, sukkahousut hilaavat itsensä ensin nilkkoihin. Tämän jälkeen kun yrittää saada niitä pois vaivihkaa, ne repeävät. Reikiintyminen on muutenkin sukkahousujen suosikki puuhaa. Kaikki alkaa pienestä hipaisusta. Jos uskaltaa sukkahousuja jalkaan pujottaessaan koskea niihin, ne hajoavat.
Pitäisi keksiä jokin laite, joka taikoo sukkahousut ylle ja pois, suoraan pakkauksesta. Ja nimenomaan taikoo, sillä ilman jonkin sortin taikuutta ei ole olemassa ehjänä päälle solahtavia sukkahousuja. Tai jos sellaisen loitsun keksii niin samaan loitsuun pitää ujuttaa myös sellainen lause, etteivät seitin ohuet sukat hajoa päällä.
Jos vain ajatteleekin reikää, sukkahousut vastaanottavat ajatuksen ja luovat itseensä sellaisen. Siitä purkautuminen sitten lähtee ja ennen kuin huomaakaan jaloissa roikkuu kasa lankaa ja jotain, jota on muinoin voinut kutsua sukkahousuiksi. Paras tapa tietenkin kapinoida sukkahousuja vastaan on olla käyttämättä niitä. Näin ne kuolevat sukupuuttoon. Toisaalta jos ne on pakko hilata jalkaansa, kannattaa avuksi ottaa liima. Näin saa sopivasti ikisukat, jotka eivät poistu jalasta kuin liottimella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti